Standardin taakse ei tarvitse piiloutua!

Vastuullisuusraportoinnissa käytettävä GRI-ohjeisto muuttui viime syksynä viitekehyksestä standardiksi. Syynä muutokseen on ennen kaikkea raportoinnin määrämuotoisuuden ja uskottavuuden lisääminen, esikuvanaan firmojen talousraportointi. Mitä muutos sitten käytännössä tarkoittaa? Ainakin nippeliä ja numerokoodeja – on universaalia moduulia, 400-sarjaa ja selected standardia.

Huh huh. Tässä vaiheessa raportin lukijaa saattaa jo kylmätä. Onko luvassa entistäkin kuivempia ja kankeampia raportteja, joissa kapulakielisillä lauseilla todistellaan kuinka vastuullisia, tai ainakin standardin mukaisia, ollaankaan oltu?

Suomalaiseen vastuullisuusraportointitapaan on jo pitkään kuulunut varman päälle pelaaminen. Eli varmuuden vuoksi tungetaan raporttiin kaikenlaista daa-da-daa-daa, jotta varmasti saadaan jokainen pikkupykälä täytettyä. Siitä viis, ettei kyseinen tieto ole kovin tärkeää, saati että se kiinnostaisi raportin lukijaa. Usein syy tähän on raportin varmentajan tarpeisiin vastaaminen, ei niinkään lukijan.

GRI standardiin siirtymisen myötä raportteihin saadaan lisättyä näpertelyä ja koodeja, joiden tuoma lisäarvo on hieman kyseenalainen. Esimerkiksi GRI antaa ohjeen viittausten tekoon, kas näin: This material references Disclosures 305-1 and 305-2 from GRI 305: Emissions 2016, and Disclosures 103-1, 103-2 and 103-3 from GRI 103: Management Approach 2016.
No se kävi selväksi!

Oikeasti GRI standardi ei tuonut itse raportin kannalta juurikaan muutoksia. Suurin mullistus on se, että tunnusluvut on merkitty eri koodinumeroilla ja laitettu vähän eri järjestykseen. Jos tarkasti rivien välejä luetaan, uusi standardi antaa jopa enemmän vapauksia aiempaan verrattuna. Tiivistettynä standardin ohje on: raportoi vain tärkeimmistä ja vältä jargonia. Standardissa jopa mainitaan, että mikäli standardista ei löydy oikeita ja sopivia mittareita jonkin tärkeän asian raportointiin, niin raportoi ihmeessä omilla tunnusluvuillasi. Aiemmin vain rohkeimmat hurjapäät ovat uskaltautuneet tälle vapaavalintaiselle tielle.

Standardimuotoinen raportointi ei siis millään tapaa estä tekemästä vastuullisuusraportista kiinnostavaa ja ennen kaikkea helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Se tarjoaa kyllä oivan paikan piiloutua standardin taakse ja tehdä entistä kankeampaa ja raskaampaa raportointia – jos niin haluaa tehdä. Mutta niille, jotka haluavat tehdä raportin lukijaa varten, standardi tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet tehdä oman näköistä, vain tärkeimpiin asioihin keskittyvää vastuullisuusviestintää. Kummanlaista raportointia haluaa tehdä, on täysin yritysten omassa harkinnassa. Standardin taakse ei ole mikään pakko piiloutua!

Kaisa Kurittu
Tolkullisen vastuullisuusviestinnän sanansaattaja, Managing Director
Ratkaisutoimisto Vinha

PS. GRI:n merkittävin ero muihin standardeihin, kuten laatu- ja ympäristöjohtamisen ISO-standardeihin on se, ettei GRI-standardin mukaista raportointia sertifioida ulkopuolisen toimesta.

Tutustu myös koulutukseen GRI: vastuuraportoinnilla innostavaa viestintää.